maanantai 25. lokakuuta 2010

Kodinhoidollista asiaa ja epäonnistumisen pelkoa

Juu ei Hollannista päivää. Täällä on syyskuun puoliväli, säistä päätellen. Kirkasta ja kylmää. Ja lomaa. Pojat pelaavat jalkapalloa ulkona ja minä naputan konetta sisätilassa. Ensi viikolla menen pelaamaan, se on lupaus jonka olen antanut montakohan kertaa. Olisihan se nyt synti ja häpeä päästää hyvä neuroosi karkuun kirmailemalla ja kommunikoimalla fudiskentällä. Kirjoitin ensin "jalitsu", mutta sitten jahtasin itseni pitkin kämppää, toin niskasta tähän ja pakotin muuttamaan sanan. Jalitsu my balls! Jalkapallo on minulle niin vakava asia että jätän itseni toistuvasti penkille. Jääkiekkotermit ovat toistaiseksi tauolla tämän blogin suhteen. Kohta taas pitkää päätyyn ja takamusta tarjolle.
Hopsankeikkaa ja aiheenvaihto. Eihän se tiskaaminen nyt niin saatanan vaikeaa ole, eihän. Siinä pitää ladata tiskit altaaseen, täyttää se kuumalla saippuavedellä, mennä ulos polttamaan tupakka ja tulla huuhtelemaan astiat. Melko pitkälle näin. Eräänä päivänä Diana pyysi etten tiskaisi kaikkia astioita, koska Gabrinkin pitäisi. Tiskasin kuitenkin, mutta pitäydyin tiskaamsta seuraavia. Tiskit lojuivat altaassa yli kaksi viikkoa, kärpäset kiittelivät, italialaiset olivat kuin ei mitään. Lopulta Gabrin poikaystävä, espanjalainen Javier, tulee jumalauta minulle näyttämään kädestä pitäen että täällä olisi kuule tiskiä.

"Listen Javier. It is Gabriellas turn to do ALL the dishes. And this is my final opinion"

Draaman ja naaman vääntämisen jälkeen Gabri pisteli tiskaten varmaan kaksi tuntia. Mistä olen toki ylpeä ja iloinen. Seuraavana päivänä keittiössä oli iso lappu "Everybody cleans your own DIRT!!" Olemme siirtyneet kirjalliseen kommunikaatioon. Tosin se oli Diana joka lapun oli kirjoittanut. Mikä oli outoa. Laput eivät toki loppuneet. Short Stay Solutions muisti meitä kirjeellä, jonka mukaan ovat tulossa tarkastamaan kuinka siistiä meillä on. Jos ei ole putipuhdasta, niin siivousfirma tulee ja me maksamme. Voi hevonvittu. Elokuussa kun muutin tänne kämppä oli pinkeä liasta. Voiko näin ilmaista, pinkeänä? Otin itseni niskalenkkiin kirjoitettuani tuon, pakotin selälleni ja nyt jatkan taas. Pinkeänä liasta, tahmeana, karvaisena, hiekkaisena, paskaisena ja mahdottoman epäsiistinä. Eikä kukaan ottanut kuuleviin korviinsa että se olisi jotenkin epäkohta. Ja nyt sitten tullaan kyttäämään, kesken kaiken. Ei vittu. keittiön hana vuosi kuukauden eli roiski vettä päälle tiskatessa. Tilasimme service requestin ja jannu tuli paikalle. Joo, en osaa auttaa...tästä on mennyt tiiviste, homma ei korjaannu kiristämällä. Jannu tilasi paikalle teknikon. Teknikko kävi minukin huoneessani sen enempiä kutsumatta vääntelemässä lampunjalkaa. Nooh, keittiön hana ei enää vuoda, paljoa. Ei niin että siihen mitään uutta tiivistettä vaihdettu. Nyt meillä spruittaa silmille kylpyhuoneen hana, teknikko vaihtoi tiivisteet päittäin, näppärä kaveri kaikenkaikkiaan, lauloi tehdessään. Maksan huoneestani neljä ja puoli hunttia kuussa enkä voi kertoa olevani täysin tyytyväinen.

Pelko ja pelko. Pelko kaupassa, pelko koulussa. Pelkoa tasamailla palkokasveissa, Pelkoherneet hernepyssyyn ja hernepyssyistä pelkääjiä perseelle. Meidän piti kirjoittaa Comparative Media-kurssin loppuraportti. Vaihtoehtona oli tehdä fiktiivinen haastattelu ja liitoksella kurssin sisältöön ja omaan tulevaisuuden työhön. Valitsin haastatella tuota Otto Heinosta, Helmet-kirjaston PR-vastaavaa vuonna 2017. Eikö maailmassa todellakaan ole muita kuin Minä? Olenko kaiken muistamani ajan pitänyt skitsofreniaani lahjakkuutena? Kuka tuon sanoi!? Vangitkaa hänet! Pöpisin siis omalla kuvitellulla suullani kakstuhatta ja päälle sanaa siitä miten tärkeää viestintä kulttuurien välillä on ja miten mahtavasti se toteutuu kirjastossa kun minä poika pääsen rattiin.

Kirjoitin oikeasti että "Family that plays together, stays together". Voi runkku että olenkin fuulaa! Meidän piti lukea 800-sivuista Global Handbook of Public Relations noin niinkuin aineistoksi, mutta enhän mä nyt mitenkään ehtinyt! Eikä siinä ollut mitään Suomesta, otin esimerkkini Norjan luvusta, tuskin nämä huomaa eroa. Ja tuskin kukaan mukaan luki kirjaa...mitä nyt Turkin ruusu Guven, joka osti 80e kirjan. Ei ihme että sillä hirtti kiinni esitelmän aikana. Ostaa kymppitonnin moottorikelkan ja joku pukkaa potkukelkalla ohi ja eteen, kyllähän se vituttaa. Itse esitelmä oli mainio. Tiesittekö että jotkut kreikkalaiset olivat haukkuneen Ataturkia homoksi youtubessa? Ratkaisu oli bannata koko youtube. Ja google yms. Kaikki käytiin läpi, armenialaisten kansanmurhat(Valhetta!) ja Turkin mahdollinen EU-jäsenyys. Se ei Guvenin mielestä ole hyvä ratkaisu...enää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti