Muutamia alkukauden huomioita

Hollannissa todellakin on merisää, sadetta ja kosteaa piisaa. Olen kuivatellut pyykkejä puolitoista vuorokautta, nahkeita edelleen. Olen uhrannut nipun valkoisia sukkia näille lattioille, musta ryönä ei lähde pohjista pesukoneessakaan. Onneksi olen niin vitun mustasukkainen luonteeni puolesta, ahaahaa. Mustaa on partakin ja sitä saa ajaa päivittäin. Olenko vain alkanut välittää asista enemmän? Onko sileäleukaisuus sitä eurooppalaisuutta? Tätä mietin aamuöisin, koska rytmini on vaihtunut yökyöpeli-moodille. Nukahdan neljältä, herään kahdelta. Tämä ei sinänsä ole ongelma, koska tunnit ovat aina iltapäivästä. Viime yönä päätin että itseään arvostavan opiskelijan sänkyyn kuuluu peitto. Kuukausi on menty lakanalla, ihan protestina riiis...ihan silkasta kitsaudesta. Sitten nukahdin ja näin unta olevani jossain teatteriseurueessa ja sen harjoituksissa. Mitä enemmän improvisoin ja annoin mennä, sitä enemmän kaikki tykkäsivät. Teatteriryhmässä oli eräs nuoruuden rakastettu, jolla oli nyt sellainen Cyrano de Bergerac-nenä. Tytön nimi oli muuttunut sekin ja se kertoi pitkää tarinaa siitä mitä edelliselle nimelle oli tapahtunut. Tai edelliselle ihmiselle. Jossain kohtaa tajusin että opiskelen nykyään New Yorkissa ja olen viikon myöhässä lukukauden alusta. Tyttö halusi lähteä mukaani mutta käydä ensin New Orleansissa. Minulla on sellainen tunne että suostuin. Sitten me seisoimme jossain solassa, jonka yli kulki juna jonka vaunuina oli valtavia vesitankkeja. Me ammuimme niihin reikiä ja juoksimme päästäksemme tippuvan veden alle.

Onko tämä nyt jostain kotoisin, tällainen?

Ja opiskelua harrastan luppoaikani myös. Tietysti helpottaisi jos olisi journalistiikan eller viestinnän opiskelija. Ja jos ei vain ruoppaisi Spotifya koko ajan. Löysin oudon hyvän biisin. Archiven "Again". Eilen kolme toistoa, tänään kaksi and counting.

"What if she turns out to be a prude--or an intellectual? I wouldn't dare speak to her, I don't have the brains. The way people speak and write nowadays makes my head hurt. I'm just an honest, simple, terrified soldier. "

-Cyrano de Bergerac-

T-A-M-P-E-R-E

Yritykseni saavuttaa jonkinlaista uskottavuutta opiskelijana jatkuvat vaihtelevalla menestyksellä. Graham Hill-niminen heppu on saapunut Haaga-Heliasta luennoimaan...jostain. Kuuntelen kahtena päivänä , perusfaktoja Suomesta. Viisi miljoonaa ja rapiat asukkaita, paljon järviä, jne...Tulee puhe suomalaisten tavasta keskustella, siis kuunnella ja olla puhumatta päälle. Luokallinen latinoja ei kuuntele paskan vertaa, hollantilaiset näyttävät nukkuvan ja aasialaiset pitävät pokkaa. Pari bulgarialaista näyttävät kiinnostuneilta lähinnä kohteliaisuudesta. Luennoitsija kysyy minulta tunnistanko suomalaisen kulttuurin hänen jutuistaan. Hmm...no joo...tai siis oikestaan sanoisin että...hello rest of the world...you seem to be afraid on everything we consider as luxury in finland...like silence and space around , ...and nature, you know...

Muu maailma katsoa möllöttää. Luennoitsija toteaa että hyvin sanottu, kiitos tästä, haluaako joku brosyyrin, ilmaista korkeakoulua, anyone?

Torstaina ovat kauan odotetut International Dinner-kekkerit minun ja italojen kämpillä. Siinä missä suomalainen laittaa hihat heilumaan, Italialainen...nooh, laittaa suomalaisen hihat heilumaan...koko päivä on täynnää määräilyä ja kitinää. Urhoollinen missioni tehdä suomalaista perunasalaattia on jättänyt keittiömme hieman rasvaiseen kuntoon. Piti sekoittaa chili-majoneesi itse katsokaas. Olen pariin kertaan tiskannut italojen jäljiltä päästäkseni itse kokkaamaan, mutta homma ei näytä pyörivän toiseen suuntaan. Ei, italot odottavat että minä tiskaan...ja haen viiniä...ja lautasia...ja olutta...ja pöytiä...Kaikki olisi vielä hallittavissa ennekuin Oton polkupyörästä puhkeaa kumi. Joten sittenhän suhaillaan bussilla ja kävellen. Ja sataa, koko ajan sataa aivan helvetisti.

Italot ovat sen verran yöihmisiä että päivällinenkin on vasta reilusti kymmenen jälkeen. Hommat on hyvin siihen mennessä, ruuat valmiit(melkein) ja viini temperoitumassa. Ja votka pakkasessa, of course. Sateesta märkiä vieraita tulvii sisään, huhu on ilmeisesti kiertänyt hyvin, en tunne kuin ehkä puolet. Wanna shot of Vodka? Kippis! Hollantilaiset kantavat minulle omaa rommikolaansa, tunnelma kohoaa, huomattavan kaunis nainen haluaa välttämättä seuraani tupakalle, ihan hymyilyttää. Kumma juttu, vaikka talo pullistelee porukkaa, kukaan ei halua syödä minun isossa huoneessani. Ehkä paha karma, ehkä kunnioitusta, aivan sama. Ruokani kyllä kelpaa, perunasalaatti ja lihapulla, Otoo, awesomee dudee. Olen otettu, vaikka minusta tuntuukin että asteikko täällä alkaa awesomesta. Meno on kova, viini virtaa, espanjalaiset ovat tuoneet vahvistimensa että voidaan paukuttaa sitä helkkarin waka-wakaa. On liian ahdasta tanssia, mutta jotain nytkytystä yritetään. Kannan honkkareille votkaa? Water? Yes, finnish water, please have some. Eletään vaihdon parasta hetkeä kun Ot-too, the police is downstairs...

Joo-o, kuulkaa, siellähän se poliisipartio tosiaan on. Eikun Otto selvittämään tilannetta. Muu maailma katsoa möllöttää.Kello on siinä yhden ja kahden välillä.

Nooh, otetaan nimet, sotut ja syntymäajat. Nimet saa ensin tavata ja sitten kirjoittaa. Saan varoituksen, joka kuulemma merkitsee satasen sakkoja, jos poliisit joutuvat tulemaan uudestaan. Valitukset eivät ole tulleet naapureilta, vaan vastapäisestä talosta...Upea homma. Ylhäällä bileet jatkuvat vähintäänkin samalla voimalla. Valehtelen että poliisit antoivat vartin aikaa poistua ja tunnissa kämppä on melko tyhjä. Suomalainen Teija soittaa ja kertoo että ei löytänyt asuntoani, mutta päättikin mennä naku-uinnille kanaaliin.Sankka joukko kv-opiskelijoita tuntevat hekin vetoa uida alasti kanaalissa. Minä jään kämpille, syytän puhjennutta kumia mutta motiivini ovat toisaalla.

Suuri Musta ja Kuminen

Mitä olen hommaillut kuukauden verran? Olenko täällä opiskelemassa, en kai? Huikeaa miten nopeasti aika rientää. Ja miten helkkarin nopeasti rahat kuluu. Syytän tosin SSS:n outoa taktiikkaa. Olen asunut kuukauden ja maksanut jo neljästä. Ei ihme että tilille on tullut tilaa, onhan tässä käyty amsterdamit, ostettu pyörät ja juhlittu jokainen mahdollinen hetki. Mitä itse olisitte tehneet?

Juhliminen on erilaista näissä piireissä. Olin lauantaina blackout-partyissa, tarkoituksena oli vetää muisti pois ja lähteä sitten baariin, täysin uutta minulle joo. Varmaan puolensataa ihmistä isossa kaksiossa, aivan järkyttävä tungos. Tapoihin kuuluu muuttaa asunnot diskoiksi, volat täysille ja valot minimiin. Pukukoodina oli musta, minulla oli päällä vaaleaa. Osallistumiseni juhliin oli extempore-päätös, eikä minulla ollut edes omia juomia. Hollantilaiset inhoaa juhlia joihin pitää viedä omat, ne on tottuneet siihen että isäntä tarjoaa. Mikä onkin ihan jees, varsinkin kun täällä on koko ajan vieraana. Katselin menoa parvekkeelta, siellä pystyi hengittämään. Tai siis polttamaan tupakkaa ja kuulemaan oman puheensa. Naapurit kurkottelivat parvekkeiltaan ja karjuivat että HOI! HOI! Kello oli kaksi yöllä, ehkä naapurit halusivat kertoa hekin nauttivansa juhlistamme, en vastannut, kunhan vilkutin. Kävin kyllä sanomassa naapureista jenkkimuijalle joka siellä asui. FUCK EM! JUST FUCK EM!! Mitäpä minä siihen. On ihmisiä jotka eivät koskaan tunne häiritsevänsä ketään mutta häiriintyvät itse helposti. Tuntia myöhemmin avaan oven huoneeseen jossa sängyssä jenkki peuhaa hollantilaisen Bertwinin kanssa. WE WERE JUST HAVING HEART-TO-HEART-CONVERSATION!! Joo kiva kiva, minun tarvitsee vain saada olkalaukkuni, näkemiin.

Klubit ovat auki aamuviiteen, mikä tietenkään ei tee niistä juurikaan hauskempia. Löydän jonkun Poddium Romain-nimisen rockpaikan, joka on entinen kirkko. Paikallinen bändi veivaa psykobillya, italialaiset haluavat lähteä. Espanjalaiset tulevat sisään, me lähdemme ulos. Haluan jäädä, mutta olen kaupungilla ilman toimivaa ketjulukkoa, pakko seurata alkuperäistä possea. Nooh, minulla on vielä aikaa luovia virrassa. Koetan yöllä selittää hollantilaisille Eläkeläiset-orkesterin konseptia. Kyllä, yhtä varmasti kuin Kenny kuolee South Parkissa, rikkoo Onni Varis soittimensa ennen viimeistä biisiä, with hammer! Its Humppa! Jaa että ette ymmärrä asian komiikkaa? No sanotaas se hauska juttu taas! Poh-jan-maan kaut-ta! ooh-maah-kyyt-taa..?

Tänään mä kyllä opiskelen. Minua motivoi mm. viidettä päivää jatkuva sade, pilvien kiihdytysajot taivaalla ja kummallinen tarve olla muutakin kuin sheikkaava perse kaljasta tahmean olohuoneen nurkassa.

Meksikolaisesta fiestasta kylmään suihkuun

Meksiko täytti kaksisataa vuotta, Viva Mexico. Noin neljäkymmentä ihmistä kolmen hengen solussa. Musiikki lujalla, kaikki huutamassa musiikin yli, kännissä. Joku yrittää saada huomion itselleen, huutaa jotain baariin lähtemisestä, espanjalaisporina ei lakkaa. Espanjalainen puhe on kuin kytevä metsäpalo, sammutat sen yhdestä kohtaa ja se roihahtaa toisaalla. Juttelen hollantilaistytön kanssa, jostain syystä puhun hetken suomea. About ruta-huh-hah-hei ja rommia pullo-osastoa. Tyttö hymyilee ja sanoo "you speak really good spanish". Enkös vaan puhukin! Ja katso, osaan avata pullon sytyttimellä! Joku portugalilainen tulee lesoilemaan että osaa avata pullon hampailla. Suihkutan kaljaa sen päälle, olen kyllästynyt skandinaviseen diplomatiaan.

Aamulla olo on mitä on. Kyllä sitä tequilasta tulee humalaan tälläkin maailmankolkalla. Olen kuitenkin ollut sikäli viisas, että olen poistunut joukosta ennen baaria. Pyöräilen koululle, vuorossa on Our House-kurssi eli käyskentelyä kaupungilla. Menemme katselemaan työväenluokan asuntoja. Teollisen vallankumouksen aikaan oli kuulemma sellainen tauti kuin englannintauti. Tämä vitsaus vanhetti lapset ennen aikojaan ja johtui D-vitamiinin puutteesta. Välttääkseen moisen kurimuksen hollantilaiset rakensivat duunarikämppiin isot ikkunat ja mukavat pihat. Auringonvaloa sai riittämiin ja samalla naapurit pystyivät tarkkailemaan mitä talossa puuhattiin. Varsinkin kun keittiöt rakennettiin niin pieniksi ettei sinne päässyt piiloon, vaan oli kökötettävä olohuoneessa, ison ikkunan äärellä. Patronising kertoo opettaja. Myös pensasaidat oli pidettävä sikäli matalina, ettei suora näkymä ulkoa sisälle taloon häiriintyisi. Hauskaa meininkiä, tuollainen pikku kyttääminen. Varsinkin kun kyttääjät olivat vielä saman tehtaan työntekijöitä.  Nooh, nykyään ei ole enää niin justiinsa mitä kämpissä tapahtuu. Amsterdamissa bussissa oli kaksi kerrosta ja asuntoihin näki sisään. Eikä se tuntunut häiritsevän kalsareillaan aamutoimissa olleita hollantilaisia. Päinvastoin, hymyjä ja tervehdyksiä tuli takaisin. Kaikkeen tottuu näemmä.

Palattuani koululle joudun odottamattomiin ongelmiin. Ketjulukko on jotenkin jumissa enkä saa pyörää telineestä vaikka kuinka riuhdon ja ähisen perkelettä. Kysyn vahtimestareilta onko niillä työkaluja. Jaa työkaluja? Mitä tarvitset? No mikä jumalauta on pihdit englanniksi, eipä tule mieleen. Nooh, minut viedään johonkin verstaaseen, missä saan itse tonkia työkalupakkia. Löydän pihdit ja aivan vitumoisen väännön jälkeen saan lukon auki. Palattuani lukaaliini ongelma toistuu, tosin nyt ei ole enää pihtejä. Joten tässähän vääntelen lukkoa kämpillä ja mietin itseni ja tekniikan ongelmallista suhdetta. Paljon helpompaa oli hölistä yöllä rakkauden käsitteestä espanjalaisen Magalyn kanssa. Minulla on kuulemma big self-esteem vaikka olenkin käsittänyt koko homman väärin.

Tuhahduksia ja tequilaa eli Luojalle kiitos jalkapallosta

Dutch basic-kurssi, ihanaa. Ik ben tvei-tertah, olen 32 vee. Ranskalaiset tuhahtelee, saatana. Ranskalaiseen elimistöön on kyllä kätketty sellainen mekanismi, että se tuhahtaa halveksivasti kerran puolessa tunnissa vaikka Jaques Brel vetelisi marselijeesia sammakonkoivilla. Itse kielioppi on suhteellisen...noooh...kyllä se vielä aukeaa. Alan niin vittu pyöräillä itse kouluun. Olen tähän asti mennyt italojen kanssa samaa matkaa ja ne alkaa aina säätää. Aina myöhässä, aina hukassa. Minä olen Suomesta ja tykkään suorista teistä ja tasatunneista. Diana kyllä auttoi minua kirjautumaan vihdoin kursseille. Ehkä hieman epälooginen kirjautumistapa oli selkeämpi italialaiselle. Tänään pitäisi kokata taas yhdessä, kanat on pöydällä, muijat ties missä...taidan onneksi tietää mitä tehdä.

Tänään on myös Meksikon kansallispäivä, joten naapuri Juan pitää tequila-kekkerit. Oikein kiva. Voisin laulaa Juanille vaikka "Muistan sua, Elaine"-biisin syntymäpäivälahjaksi. Suomen puhuminen täällä kuin ottaisi raamatun esiin, kaikki hiljenevät. Spanskien lemppari on pyytää minua sanomaan hyvää yötä. Huopa luopa? Huopa Suapa? Que!? Jos minne lie, polkuni vie(kaikki mukaan perkele!)niin muistan ain, sinut armas Elaine...hehkuvan katsees loisteesta nauttia saaaiiin, suuuudelmas kuuman muistan mä viel huu-lil-laain...(no ei sitten)

Jumalauta Hollannissa osaa sataa raivona. Tuuli ja sade ovat tämänkin päivän hallitsevat elementit. Tätä se oli eilen, tätä se oli tiistaina. ESN:n jeppe Sjoerd(Shoot) oli yhtäkkiä ovella. Juu päivää, tulin oppimaan italiaa. Nooh, kaadoin Shootille kupin teetä ja jätin italojen seuraan. Tunnin päästä italot kolkuttaa ja sanoo lähtevänsä juhliin. Sataa aivan vitusti. Shoot sanoo ettei lähde mihinkään tuolla sateella. Muijat lähtee ja minä jään kaitsemaan Shootia. Ilman kaljaa, ilman viiniä, herranjumala! Onneksi Mestareiden liigaa tulee telkkarista, hurraamme Twentelle, yritän pöpistä Suomen 95maailmanmestaruudesta, mutta ehkä vähän turhaan. Näiden mielestä maahockey on real hockey. Diana ja Gabi palaavat sateesta. Noo...impossiiblee...Shoot, joka ns. heruttaa Dianaa melko peittelemättä aloittaa hollannin tunnin. Hollannin kielen rumista sanoista. This word means fish-bitch, like the stuff that comes from girls vagina. Jeesus maria....Get a room! Yritä tässä nyt keskittyä hollanniksi selotettuun fudikseen kun Frendien Rossin näköinen ja oloinen Shoot mongertaa jotain paikallista pillusanastoa.

Seuraavaksi etsin täältä jonkun punttiksen ja alan työstää kässäriä. Vaikka olen täällä keskisuuressa maailmassa, haluan samoja asioita kuin kotona. Isoja lihaksia ja verevää tekstiä. Mutta nyt ne kanankoivet, mamma mia!

Jokaisen lätkän ystävän Amsterdam

Sanotaan että ulkomailla oleskelun parhaita puolia on se, että saa vähän näkökulmaa omaan maahan. Olen saanut käsityksen siitä miltä tuntuu olla ummikko vieraassa kulttuurissa. Se on aikalailla perseestä, tulee sellainen olo että nämä vittuilevat kaikki minulle aivan satavarmasti. Kämpillä voin sentään tulla tänne blogin ääreen solvaamaan muuta maailmaa, mutta ulkona seurassa joutuu vaan miettimään näkyykö naamasta paljonko korpeaa. Toinen asia mihin kiinnittää huomiota on suomalainen suunnitelmallisuus ja viitseliäisyys, josta täällä ei tiedetä tai välitetä.

Amsterdam on ensinäkemältä kaaos. Eikä asiaa auta se, että kaksikerroksinen bussimme ei mahdu ali silloista. Tämä näyttää olevan yllätys hollantilaisille opiskelija-matkanjohtajille. Pääsemme ulos bussista Centralstationin takana, myöhässä. Matkaa Anne Frankin talolle on viitisen minuuttia. Neljänkymmenen hengen ryhmä onnistuu hajoamaan ja eksymään toisistaan. Hollantilaiset ovat pihalla kuin kihniöläiset Kruunuhaassa, kukaan ei tiedä missä on Anne Frankin talo. Sitten soitellaan ja haahuillaan. AF-talon löydyttyä odotetaan sisäänpääsyä reilun puolituntia, hollantilaiset kun eivät ole ilmoittaneet museolle mitään etukäteen.

Itse talo on ahdas ja synkkä, varmaan vaikuttava kirjan lukeneelle, mutta hitusen pitkästyttävä janoiselle ja nälkäiselle suomalaiselle. Kierros talossa kestää ehkä reilun vartin. Natsit olivat sikoja, juutalaiset epäonnisia. Sitten häröillään kohti kanavaristeilyä, on kylmä ja on hiki, flunssa ja auringonpaiste,mikä yhdistelmä. Hollantilaset ohjaavat ihmisryppäitä autojen eteen, kunhan itse pääsevät pujahtamaan nopeasti, autontorvet soivat. Tällä organisointikyvyllä ei ole mikään ihme että Hollanti vallattiin sodassa hupsis vaan. Tapahtumanjärjestäjän sieluni huutaa perkeleitä.

Jokiristeily on yhtä tyhjän kanssa. Selostus tulee nauhalta, kukaan ei kuuntele, edelleen on nälkä, kuuma ja jano. Pystyn haistamaan oman hikeni ja se kyllä ilostuttaa aina kun on kauniita naisia pöydät täynnä. Ihmiset haluavat räpsiä kuvia, taloista, toisistaan, yli lentävistä lentokoneista, ihan mistä tahansa. Ehkä nuoret luulevat että nuoruus kestää ikuisesti, jos sitä kuvaa koko ajan. Jokiristeilyn jälkeen on vapaa-aikaa, hollantilaiset lähtevät "johdattamaan" ihmisiä kohti punaisten lyhtyjen aluetta. Maassa on paskaa, ilmassa yrttiä ja ikkunoissa aika nöhnäisiä prinsessoja. Naisten silmissä on jotain kuollutta. Runoilijansieluni hamuaa kättä jota puristaa.

Suunnistan honkkareitten ja yhden suomalaisen ja espanjalaisen kanssa kohti kiinalaista ravintolaa, löydämme kokonaisen Chinatownin. Siellä suomalainen ja espanjalainen päättävät että kymppi on liikaa ruuasta ja poistuvat. Minä jään ylläpitämään läntisen maailman rapistuvaa mainetta. Honkkarit piristyvät  ja alkavat opettaa minulle tikuilla syöntiä. Jumalauta että se on aluksi vaikeaa. Ainakin tulee syötyä hitaammin. Chili on todella vahvaa, suu kestää sen mutta hiki puskee sadannen kerran tuona päivänä ja nenä vuotaa. Se ei toisaalta ole huono homma, flunssa tuntuu palavan pois. Kiinalaissafka on parempaa Amsterdamissa kuin Tikkurilassa. Aasialaiset ovat mukavan rauhallista porukkaa, lounas hoidetaan tyylillä lautaset yhteen lasku tasan. Tämä menetelmä säästää minulta viiisi euroa ja osoittaa joukosta poistuneiden liikkeen turhaksi. Länsimaalaiset ja niiden yksilöllisyys, pah.

Oltuani Hollannissa kolme viikkoa,  matkalla takaisin Leeuwardeniin, kaipaan ensimmäistä kertaa Suomea. En kaipaa vielä takaisin Suomeen, mutta kaipaan jotain siitä mitä meillä on...ja mitä nämä eivät tunne tarvitsevansa. Ruisleipää joo, mutta muutakin.

Purkukiekot

Nooh, otin asiakseni tiskata eiliset tiskit. Diana saapui jossain vaiheessa ja sanoi että tiskaa loput, good job. Lähdin kauppaan tien toiselle puolelle,Vähän ostamaan juomaa, you know?. Kaupassa otin hyllyltä sixpackin ja sen pahvi hajosi käsiin.Kolme pulloa särkyi, ympärillä oli hollantilaisia jotka yritää kaikki katsoa eri suuntaan. Etsin kauppapojan ja sanoin että maksan koko sixpackin ja se sanoi että dont worry, we clean it up. no mitä siihen? Dank jilwell tai jotain!Otin viinipullon ja lähdin....

Ulkopuolella odottaa joku tyttö ja kysyy excuse me, where are you from? öö...Finland? No sitähän minäkin..Lotta Espoosta, asun tossa lähellä...Vaihdetaan numeroita!

Jotenkin aika outoa toimintaa, juuri nyt.Silti jees, suuri jees.

Ik woon in Egelantierstraat

Vaikka peruskoulun ja lukion saksantunnit menivät pakoa suunnitellessa huomaan silti jonkinlaista ahaa-ilmiötä Dutch Basic-tunneilla. Sanajärjestyksessä on jotain samaa logiikkaa. Pitänee alkaa tehdä vähän läksyjäkin, luulen että hollanti käy vielä mutaiseksi sumpuksi sääntöjä ja päätteitä.

Eilen Dutch Culture-tunneilla sain tekstiviestin. Italot haluavat tarjota italialaisen päivällisen minulle ja max. neljälle saman talon turkkilaiselle. No mikäpä siinä! Totesin että siitä vaan, sanokaa jos voin auttaa. Meinasin lähinnä että voin avata viinin temperoitumaan, jos ovat kiinni pastassaan. H-hetken lähestyessä Diana ilmoitti että vieraita onkin tulossa parikymmentä. Espanjalaiset, portugalilaiset, slovenialaiset, turkkilaiset...Sou Ot-too, kään juu kuuk saamtiing? Nostelimme pakkastesta kolme jäätynyttä lampaankyljystä ja saman verran kanankoipia. Niistä ei saisi tuolle porukalle kuin pahan mielen, joten Otolle Tiksistä tuli vähän kiire. Mainitsinko että tässä kohtaa päivälliskutsujen alkuun oli reilu tunti?

Nooh, kaupasta kilon siivu lihaa, perunoita, sipulia ja porkkanoita...ja kuusi Amstelia ettei aivan hirtä kiinni pakotettuna extempore-kokkaukseen. Kaikki paitsi kaljat uuniin öljyn, valkosipulin,voin, oreganon, suolan ja pippurin kanssa ja kädet ristiin. Tyttelit väänsi padallisen pastaa ja tomaattikastiketta. Portugalilaiset toivat vasikkaa ja sipulia, espanjalaiset...jotain mikä näytti lihapullilta. Eikä varsinainen ruokailu myöhästynyt kuin tunnilla mikä ei eteläeurooppalaisittain ole juurikaan yhtään mitään. Illasta tuli aivan hyvä...siinä sitä istuttiin ehkä viisitoista tyyppiä ja syötiin ja juotiin. Kuunneltiin Musea ja Doorsia Gabriellan kannettavasta. Espanjalaiset istuivat vierekkäin ja alkoivat puhua espanjaa. Sama toistuu aina. Ensin se only english, please ja viiden minuutin päästä taas espanjaksi. Pöpisin taas jotain kirjastosta ja runoklubista slovenialaiselle tytölle. Kerroin julkaisseeni vuonna 2006 runokirjan, mikä tietysti on valhe, mutta laitan sen myöhemmin lost in translation-piikkin. No vittu olin sentään kokoelmassa ja lehdessä ja toisessa lehdessä käännettynä kirjailijana. Syy ei ole minun jos kustantamot eivät huomanneet roihuavaa kaupallista potentiaaliani. Voisin kehitellä kokonaan uuden persoonan täällä. Nimeni olkoon Kauko Laukaus, kirurgi-surmanajaja-näyttelijä. Minulla oli merkittävä rooli suomen itsenäisyystaistelussa, yhtiöni oli viime viikon Timen kannessa, kyllä tytöt kuulitte oikein, olen sukua Suomen kuninkaalle(ja pelastin hänen henkensä Suuressa Jääkarhukapinassa)

Perkele kun pukkaa flunssaa, jäi sitten se Poetry käymättä. Huomenna Our House-kurssille sen sijaan, lauantaina Amsterdamiin.

Velkani Suomen kansalle

Tänään pelataan Hollanti - Suomi jalkapallomaaottelu. Meillä on oikein facebook-eventillä tehty Support your new home-illanistujainen paikallisessa irkkupubissa. Kaikki halusivat tänään kertoa että "tonight im oranje". Siinähän olette! Harmi ettei ole mitään Suomi-rekvisiittaa mukana. En ole koskaan omistanut Suomen lippua, mutta aion pyytää jotakuta lähettämään minulle sellaisen. Tulin tänne olemaan eurooppalainen tai jotain, en ottanut jussipaitaa enkä vihtaa vyölle. Ehkä olisi pitänyt. Tiedän fudiksesta sen verran etten hehkuta mitään voittoa, mutta anna Suomi mulle yksi maali niin mä huudan näiltä tärykalvot rullalle. On meillä SUOMI, VIINA JA KIRVES....ja se on niin ihanaa;)

Eilen istuilin iltaa espanjalais-portugalilais-meksikolaisseurassa. Ne siinä dokaili ja läiski korttia. Alkuun ne jaksoi sitä only English motherfucker-läppää, mutta sitten puhuivat vaan espanjaa. On se vähän vittumaista, mutta ne 2kybäisiä jätkiä eikä mitään pääministereitä. Ihan jees oli mennä, kun kerran useamman kerran olivat kutsuneet. Sitten lähdettiin Fireplace-baariin. En mä vaan tajua yökerhoja, tekno on niin vitun lujalla että koko ajan saa huutaa. Eikä mua huvita huutaa. Eikä tanssia sellaista paskaa, sori nyt vaan. Pakko löytää vähän rockimmat mestat jossa hengailla. Joku bulgarilainen tyttö kyseli musiikkimaustani ja nyökytteli kun pudottelin bändejä. Ehkä pyydän sen mukaan. Jostain syystä pidän enemmän näistä itäisen euroopan tyypeistä. Eteläiset serkkumme ovat kuitenkin vähän omaa perhettään, ehkä se on tuo kielikysymys.

Hollanti saattaa näyttäytyä sinne demokratian ja järjestelmällisyyden tyyssijana, mutta ei se vaan ole. NHL:n opiskelijakortit eivät ole saapuneet vieläkään enkä näytä olevan virallisesti millään kurssilla. Otin selvää kun sain vihdoin tunnukset NHL:n intraan. Mitäs tässä, huomenna aamusta runoutta englanniksi, Poetry Course 2, here I come.

Käytännöissä on eroja, itse peli on sama

Olen ristinyt pyöräni Artturiksi. Se on kunnianosoitus edesmenneelle pelaajalle, parempaan en täältä pysty. Artturin tanko on vähän höllässä, joten ei-ku-tonne-käännökset johtavat tangon nousemiseen tai laskemiseen. Muuten homma käy kuin oikein helvetin sutjakkaasti käyvä tanssi. Ei nyt mikään polkka, mutta ehkä jäätanssi valssin tahtiin. Täällä pääsee jotenkin kaupungin flown mukana paikasta toiseen. Välillä ei ole mitään käsitystä mihin suuntaan on liikkumassa, mutta aina lopulta on oikeassa paikassa. Mikä elämän metafora(avasin just punkun toim.huom.)

Diana sanoi että keittiö pitää pitää mahdollisimman puhtaana, okkee? Katsoin keittiön ja korotin lattialla, moppasin koko talon ympäri. Vesi oli ensin mustaa, sitten harmaata. Not clean, but little less dirty, okkee? Muijat sentään suostuivat pesemään vessan. Nooh, siivottuamme italot alkoivat duunata päivällistä. Kysäisin voinko auttaa? Ei kuulemma. Kysyin laittavatko he minullekin? Nämä nyt ovat niitä yhteisesti maksettuja safkoja? Ookkee...Tämä ruokapolitiikka pitää jotenkin selvittää. En millään jaksaisi mitään nimien kirjoittelua maitopurkkeihin, mutta kyllä sitä ihan mielellään syö.

Ruokakeskusteluna pölisin jotain kirjallisuudesta ja kyselin kuka on on hyvä italokirjoittaja etc. No jep, Calvinot on luettu puolin ja toisin mutta sen suurempaa käsitystä en heidän maustaan saanut. Italojen kunniaksi on sanottava että kysyivät mitä hyvää Suomesta tulee. Ette muuten arvaa miten vaikeaa on pikku pienessä selittää mikä on Tuntematon sotilas, kuka on Kristian Smeds ja mistä Sofi Oksasen Puhdistus kertoo. Varsinkin kun en päässyt siinä kuin ehkä puolensataa sivua eteenpäin. Free culture to the people! Libraries! Sitä mä koetan selittää joka käänteessä. Selkeä viesti, helpot sanat, nähdään kertosäkeessä.

Tänään kaupungilla kaksi huomiota. Lukitsin Artturin kirjaston edustalle ja teinit tekevät samaa kuin Tiksissä eli työstävät parkouria kirjaston kivetyksillä ja tolpissa. Citymiljöö kiehtoo yli rajojen, se on hienoa. Katutaidetta en ole nähnyt siinä määrin mitä odotin, mutta uskonpa että kaupungilla on vielä yllätyksiä takapihoillaan. Liikuskeltiin Teija-nimisen suomalaistytön kanssa pitkin katuja ja etsittiin jotain värejä, on maalari katsokaas. Oikein hauskaa oli ja on hauskaa että joku sanoo että on väsynyt jo bilettämiseen ja haluaa tehdä jotain hullua. Otimme missioksemme löytää kaupungin friikit ja hengata niiden kanssa. Tiedän pari mestaa joista aloittaa friikin bongaus. Peili? Ei kato ku yks tosi artsun näköinen coffeeshop...

Dönerkebab. Eli taskukebab mutta liha onkin mureaa lammasta eikä sitä vanhaa kumia mitä Suomessa. Kolme ja puoli euroa eikä mitään myrkytyksen oireita, perfekt!

Poikittaissyötöt omalla alueella

NHL:llä on valtava mustekala, luokkia on neljässä kerroksessa ja niiden numerointi ei ole täysin loogiiikan tajuani vastaava. Mutta seuraan vaan jotain vaeltavaa laumaa vaihtareita ja löydän oikean paikan. Vähän samaa teen liikenteessä, seuraan miten hollantilaiset ajaa ja vedän samoilla linjoilla. Rullailu pitkin Leeuwardenia on hienoa, tuntee kuuluvansa kaupungin liikkeeseen ja sykkeeseen. Hanna, olen nähnyt yhden tandempyörän, kaksipaikkainen, en ehtinut kysellä hintaa. Täällä nuoret parit pyöräilevät käsikkäin, se on kiintymystä se.




Hollannin kielen perusteiden eka tunti oli aikamoista korinaa, kun kaikki yrittivät yhteen ääneen lausua G:tä, silee hollanniksi. Grr? Hrr? Krööeh? Koulullakin on omat tekniset ongelmansa, luokat ovat aina tuplabuukattuja ja NHL-kortit viipyvät. Ilman niitä ei voi ostaa ruokaa tai lainata kirjoja koulun kirjastosta. Nooh, ehkä maanantaina. Hollantilaiset eivät päällisin puolin stressaa mitään, joten miksi itsekään.

Italialaisista on vaikea saada selvää. Diana on ilmeisesti jonkinlainen toimittaja ja Gabriella mysteeri-teini. Kävin niiden kanssa kaupassa ostamassa kaapit täyteen ruokaa, mutta saapa nähdä miten yhteiseurooppalainen ruokailukulttuuri meille kehittyy. Minusta tuntuu että ne napostelee pastanasa mieluiten ihan keskenään. Kysyin eilen josko kokataan yhdessä jotain, ne kohautteli olkapäitään ja seuraavaksi puputtivat keskenään kalapuikkoja. Käväisin ostamassa pitsan ja tänään sain satikutia kun en ollut tiskannut lautasta, kunhan laittanut sen italojen tiskivuoren päälle. Ottoo, traii tuu kiip tee kiitseen kliiin äääss poossiiiblee, okeee?

Jehna, olisivatpa bellat nähneet minkälaisia ruttosikaloita ylläpidin Tiksissä ja Mikkelissä. Mutta okeee, yritetään olla enemmän tiptop kuin hulahula. Haluan pestä pyykkini napolilaisella taikapulverilla. Odotan vähinkään jotain Axe-dödö vaikutusta, ehkä myös kykyä lentää.