Yritykseni saavuttaa jonkinlaista uskottavuutta opiskelijana jatkuvat vaihtelevalla menestyksellä. Graham Hill-niminen heppu on saapunut Haaga-Heliasta luennoimaan...jostain. Kuuntelen kahtena päivänä , perusfaktoja Suomesta. Viisi miljoonaa ja rapiat asukkaita, paljon järviä, jne...Tulee puhe suomalaisten tavasta keskustella, siis kuunnella ja olla puhumatta päälle. Luokallinen latinoja ei kuuntele paskan vertaa, hollantilaiset näyttävät nukkuvan ja aasialaiset pitävät pokkaa. Pari bulgarialaista näyttävät kiinnostuneilta lähinnä kohteliaisuudesta. Luennoitsija kysyy minulta tunnistanko suomalaisen kulttuurin hänen jutuistaan. Hmm...no joo...tai siis oikestaan sanoisin että...hello rest of the world...you seem to be afraid on everything we consider as luxury in finland...like silence and space around , ...and nature, you know...
Muu maailma katsoa möllöttää. Luennoitsija toteaa että hyvin sanottu, kiitos tästä, haluaako joku brosyyrin, ilmaista korkeakoulua, anyone?
Torstaina ovat kauan odotetut International Dinner-kekkerit minun ja italojen kämpillä. Siinä missä suomalainen laittaa hihat heilumaan, Italialainen...nooh, laittaa suomalaisen hihat heilumaan...koko päivä on täynnää määräilyä ja kitinää. Urhoollinen missioni tehdä suomalaista perunasalaattia on jättänyt keittiömme hieman rasvaiseen kuntoon. Piti sekoittaa chili-majoneesi itse katsokaas. Olen pariin kertaan tiskannut italojen jäljiltä päästäkseni itse kokkaamaan, mutta homma ei näytä pyörivän toiseen suuntaan. Ei, italot odottavat että minä tiskaan...ja haen viiniä...ja lautasia...ja olutta...ja pöytiä...Kaikki olisi vielä hallittavissa ennekuin Oton polkupyörästä puhkeaa kumi. Joten sittenhän suhaillaan bussilla ja kävellen. Ja sataa, koko ajan sataa aivan helvetisti.
Italot ovat sen verran yöihmisiä että päivällinenkin on vasta reilusti kymmenen jälkeen. Hommat on hyvin siihen mennessä, ruuat valmiit(melkein) ja viini temperoitumassa. Ja votka pakkasessa, of course. Sateesta märkiä vieraita tulvii sisään, huhu on ilmeisesti kiertänyt hyvin, en tunne kuin ehkä puolet. Wanna shot of Vodka? Kippis! Hollantilaiset kantavat minulle omaa rommikolaansa, tunnelma kohoaa, huomattavan kaunis nainen haluaa välttämättä seuraani tupakalle, ihan hymyilyttää. Kumma juttu, vaikka talo pullistelee porukkaa, kukaan ei halua syödä minun isossa huoneessani. Ehkä paha karma, ehkä kunnioitusta, aivan sama. Ruokani kyllä kelpaa, perunasalaatti ja lihapulla, Otoo, awesomee dudee. Olen otettu, vaikka minusta tuntuukin että asteikko täällä alkaa awesomesta. Meno on kova, viini virtaa, espanjalaiset ovat tuoneet vahvistimensa että voidaan paukuttaa sitä helkkarin waka-wakaa. On liian ahdasta tanssia, mutta jotain nytkytystä yritetään. Kannan honkkareille votkaa? Water? Yes, finnish water, please have some. Eletään vaihdon parasta hetkeä kun Ot-too, the police is downstairs...
Joo-o, kuulkaa, siellähän se poliisipartio tosiaan on. Eikun Otto selvittämään tilannetta. Muu maailma katsoa möllöttää.Kello on siinä yhden ja kahden välillä.
Nooh, otetaan nimet, sotut ja syntymäajat. Nimet saa ensin tavata ja sitten kirjoittaa. Saan varoituksen, joka kuulemma merkitsee satasen sakkoja, jos poliisit joutuvat tulemaan uudestaan. Valitukset eivät ole tulleet naapureilta, vaan vastapäisestä talosta...Upea homma. Ylhäällä bileet jatkuvat vähintäänkin samalla voimalla. Valehtelen että poliisit antoivat vartin aikaa poistua ja tunnissa kämppä on melko tyhjä. Suomalainen Teija soittaa ja kertoo että ei löytänyt asuntoani, mutta päättikin mennä naku-uinnille kanaaliin.Sankka joukko kv-opiskelijoita tuntevat hekin vetoa uida alasti kanaalissa. Minä jään kämpille, syytän puhjennutta kumia mutta motiivini ovat toisaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti