Käytännöissä on eroja, itse peli on sama

Olen ristinyt pyöräni Artturiksi. Se on kunnianosoitus edesmenneelle pelaajalle, parempaan en täältä pysty. Artturin tanko on vähän höllässä, joten ei-ku-tonne-käännökset johtavat tangon nousemiseen tai laskemiseen. Muuten homma käy kuin oikein helvetin sutjakkaasti käyvä tanssi. Ei nyt mikään polkka, mutta ehkä jäätanssi valssin tahtiin. Täällä pääsee jotenkin kaupungin flown mukana paikasta toiseen. Välillä ei ole mitään käsitystä mihin suuntaan on liikkumassa, mutta aina lopulta on oikeassa paikassa. Mikä elämän metafora(avasin just punkun toim.huom.)

Diana sanoi että keittiö pitää pitää mahdollisimman puhtaana, okkee? Katsoin keittiön ja korotin lattialla, moppasin koko talon ympäri. Vesi oli ensin mustaa, sitten harmaata. Not clean, but little less dirty, okkee? Muijat sentään suostuivat pesemään vessan. Nooh, siivottuamme italot alkoivat duunata päivällistä. Kysäisin voinko auttaa? Ei kuulemma. Kysyin laittavatko he minullekin? Nämä nyt ovat niitä yhteisesti maksettuja safkoja? Ookkee...Tämä ruokapolitiikka pitää jotenkin selvittää. En millään jaksaisi mitään nimien kirjoittelua maitopurkkeihin, mutta kyllä sitä ihan mielellään syö.

Ruokakeskusteluna pölisin jotain kirjallisuudesta ja kyselin kuka on on hyvä italokirjoittaja etc. No jep, Calvinot on luettu puolin ja toisin mutta sen suurempaa käsitystä en heidän maustaan saanut. Italojen kunniaksi on sanottava että kysyivät mitä hyvää Suomesta tulee. Ette muuten arvaa miten vaikeaa on pikku pienessä selittää mikä on Tuntematon sotilas, kuka on Kristian Smeds ja mistä Sofi Oksasen Puhdistus kertoo. Varsinkin kun en päässyt siinä kuin ehkä puolensataa sivua eteenpäin. Free culture to the people! Libraries! Sitä mä koetan selittää joka käänteessä. Selkeä viesti, helpot sanat, nähdään kertosäkeessä.

Tänään kaupungilla kaksi huomiota. Lukitsin Artturin kirjaston edustalle ja teinit tekevät samaa kuin Tiksissä eli työstävät parkouria kirjaston kivetyksillä ja tolpissa. Citymiljöö kiehtoo yli rajojen, se on hienoa. Katutaidetta en ole nähnyt siinä määrin mitä odotin, mutta uskonpa että kaupungilla on vielä yllätyksiä takapihoillaan. Liikuskeltiin Teija-nimisen suomalaistytön kanssa pitkin katuja ja etsittiin jotain värejä, on maalari katsokaas. Oikein hauskaa oli ja on hauskaa että joku sanoo että on väsynyt jo bilettämiseen ja haluaa tehdä jotain hullua. Otimme missioksemme löytää kaupungin friikit ja hengata niiden kanssa. Tiedän pari mestaa joista aloittaa friikin bongaus. Peili? Ei kato ku yks tosi artsun näköinen coffeeshop...

Dönerkebab. Eli taskukebab mutta liha onkin mureaa lammasta eikä sitä vanhaa kumia mitä Suomessa. Kolme ja puoli euroa eikä mitään myrkytyksen oireita, perfekt!