Poikittaissyötöt omalla alueella

NHL:llä on valtava mustekala, luokkia on neljässä kerroksessa ja niiden numerointi ei ole täysin loogiiikan tajuani vastaava. Mutta seuraan vaan jotain vaeltavaa laumaa vaihtareita ja löydän oikean paikan. Vähän samaa teen liikenteessä, seuraan miten hollantilaiset ajaa ja vedän samoilla linjoilla. Rullailu pitkin Leeuwardenia on hienoa, tuntee kuuluvansa kaupungin liikkeeseen ja sykkeeseen. Hanna, olen nähnyt yhden tandempyörän, kaksipaikkainen, en ehtinut kysellä hintaa. Täällä nuoret parit pyöräilevät käsikkäin, se on kiintymystä se.




Hollannin kielen perusteiden eka tunti oli aikamoista korinaa, kun kaikki yrittivät yhteen ääneen lausua G:tä, silee hollanniksi. Grr? Hrr? Krööeh? Koulullakin on omat tekniset ongelmansa, luokat ovat aina tuplabuukattuja ja NHL-kortit viipyvät. Ilman niitä ei voi ostaa ruokaa tai lainata kirjoja koulun kirjastosta. Nooh, ehkä maanantaina. Hollantilaiset eivät päällisin puolin stressaa mitään, joten miksi itsekään.

Italialaisista on vaikea saada selvää. Diana on ilmeisesti jonkinlainen toimittaja ja Gabriella mysteeri-teini. Kävin niiden kanssa kaupassa ostamassa kaapit täyteen ruokaa, mutta saapa nähdä miten yhteiseurooppalainen ruokailukulttuuri meille kehittyy. Minusta tuntuu että ne napostelee pastanasa mieluiten ihan keskenään. Kysyin eilen josko kokataan yhdessä jotain, ne kohautteli olkapäitään ja seuraavaksi puputtivat keskenään kalapuikkoja. Käväisin ostamassa pitsan ja tänään sain satikutia kun en ollut tiskannut lautasta, kunhan laittanut sen italojen tiskivuoren päälle. Ottoo, traii tuu kiip tee kiitseen kliiin äääss poossiiiblee, okeee?

Jehna, olisivatpa bellat nähneet minkälaisia ruttosikaloita ylläpidin Tiksissä ja Mikkelissä. Mutta okeee, yritetään olla enemmän tiptop kuin hulahula. Haluan pestä pyykkini napolilaisella taikapulverilla. Odotan vähinkään jotain Axe-dödö vaikutusta, ehkä myös kykyä lentää.