Vaikka peruskoulun ja lukion saksantunnit menivät pakoa suunnitellessa huomaan silti jonkinlaista ahaa-ilmiötä Dutch Basic-tunneilla. Sanajärjestyksessä on jotain samaa logiikkaa. Pitänee alkaa tehdä vähän läksyjäkin, luulen että hollanti käy vielä mutaiseksi sumpuksi sääntöjä ja päätteitä.
Eilen Dutch Culture-tunneilla sain tekstiviestin. Italot haluavat tarjota italialaisen päivällisen minulle ja max. neljälle saman talon turkkilaiselle. No mikäpä siinä! Totesin että siitä vaan, sanokaa jos voin auttaa. Meinasin lähinnä että voin avata viinin temperoitumaan, jos ovat kiinni pastassaan. H-hetken lähestyessä Diana ilmoitti että vieraita onkin tulossa parikymmentä. Espanjalaiset, portugalilaiset, slovenialaiset, turkkilaiset...Sou Ot-too, kään juu kuuk saamtiing? Nostelimme pakkastesta kolme jäätynyttä lampaankyljystä ja saman verran kanankoipia. Niistä ei saisi tuolle porukalle kuin pahan mielen, joten Otolle Tiksistä tuli vähän kiire. Mainitsinko että tässä kohtaa päivälliskutsujen alkuun oli reilu tunti?
Nooh, kaupasta kilon siivu lihaa, perunoita, sipulia ja porkkanoita...ja kuusi Amstelia ettei aivan hirtä kiinni pakotettuna extempore-kokkaukseen. Kaikki paitsi kaljat uuniin öljyn, valkosipulin,voin, oreganon, suolan ja pippurin kanssa ja kädet ristiin. Tyttelit väänsi padallisen pastaa ja tomaattikastiketta. Portugalilaiset toivat vasikkaa ja sipulia, espanjalaiset...jotain mikä näytti lihapullilta. Eikä varsinainen ruokailu myöhästynyt kuin tunnilla mikä ei eteläeurooppalaisittain ole juurikaan yhtään mitään. Illasta tuli aivan hyvä...siinä sitä istuttiin ehkä viisitoista tyyppiä ja syötiin ja juotiin. Kuunneltiin Musea ja Doorsia Gabriellan kannettavasta. Espanjalaiset istuivat vierekkäin ja alkoivat puhua espanjaa. Sama toistuu aina. Ensin se only english, please ja viiden minuutin päästä taas espanjaksi. Pöpisin taas jotain kirjastosta ja runoklubista slovenialaiselle tytölle. Kerroin julkaisseeni vuonna 2006 runokirjan, mikä tietysti on valhe, mutta laitan sen myöhemmin lost in translation-piikkin. No vittu olin sentään kokoelmassa ja lehdessä ja toisessa lehdessä käännettynä kirjailijana. Syy ei ole minun jos kustantamot eivät huomanneet roihuavaa kaupallista potentiaaliani. Voisin kehitellä kokonaan uuden persoonan täällä. Nimeni olkoon Kauko Laukaus, kirurgi-surmanajaja-näyttelijä. Minulla oli merkittävä rooli suomen itsenäisyystaistelussa, yhtiöni oli viime viikon Timen kannessa, kyllä tytöt kuulitte oikein, olen sukua Suomen kuninkaalle(ja pelastin hänen henkensä Suuressa Jääkarhukapinassa)
Perkele kun pukkaa flunssaa, jäi sitten se Poetry käymättä. Huomenna Our House-kurssille sen sijaan, lauantaina Amsterdamiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti