Jonotamme laitteeseen pimenevässä huvipuistossa. Walibin työntekijä Linda on hommannut meille kahdeksan euron liput ja kertoo tarinaa viime kesältä "...tekninen vika. Ihmiset joutuivat roikkumaan pää alaspäin kymmenen minuuttia".
Varmaan aika mieleen jäävää. Varsinkin kun ainakin oma turvakaareni-mikä-lie natisi ihan kuuluvasti kun roikuin sen varassa. Syy miksi Linda kertoo tarinaa on se, että katselemme jumiutunutta laitetta. Hallintalaitteita tutkii kolme työntekijää. Vipua käännetään, mutta pulkka ei liiku. Jotenkin alkaa tuntua liioittelulta jonottaa kieputettavaksi ja riiputettavaksi toista kertaa, mutta eihän sitä nyt enää kannata sanoa. Pakko vaan mennä ja elää hetkessä. Hyvin se menee.
On jo kiire santsauskierroksen toiselle osuudelle. Tämä on kuulemma pysähtynyt korkeimpaan kohtaansa peräti kahdeksi tunniksi. Matkustajille oli jouduttu kuskaanmaan vilttejä. Täytyy ihmetellä millä. Itse Goliath on huikeutta. Ensimmäinen tiputus nostaa väkisin irti penkistä ja otaksumaan varmaa kuolemaa. Järisyttävää kyytiä, suositella täytyy.
Walibissa on Halloween-teema, jota olemme jääneet katsomaan. Se merkitsee ympäriinsä kulkevia näyttelijöitä säikyttelemässä yleisöä, savua ja valoja. Todella jees, jollei olisi niin purevan kylmä. Kahviakin voi ihminen juoda vain rajallisen määrän. Jos luulette toisin, maistakaa Walibi-kahvia. Enkä vieläkään ole ihan sinut hollantilaisen tavan kanssa laittaa majoneesia ranskalaisiin. Se on kuulkaa vaarallista. Taudit + ilmeinen makuhaitta, jumankekkaa. Mutta onhan se hienoa kun puskaksi naamioitunut ukko hyökkää kimppuun ja naiset kirkuvat. Elävät kuolleet, kuolleet elävät. Olen tarjoillut "olin kuulkaa kerran oikeassa ruumiinavauksessa"-juttuni jo aamupäivällä junassa. Pitäisi osata malttaa.
Lopulta ollaan viimeisellä laitteella jonka nimi on Sardiinibussi. Ensimmäinen sardiinibussi on jo lähtenyt tyhjenevän Walibin pihasta ja tunkeminen on ollut sellaista Hullut Päivät potenssiin kolme-osastoa. Olen varautuneempi ryysimään ja tönimään ihmisiä tieltäni täällä. Joten odotamme seuraavaa tai osa meistä odottaa. Entiedä miten paljon haluatte tietää odottelusta pimeillä asemilla, sitä riitti. Keksin niin vähän puhuttavaa englanniksi, että seuraava aste olisi kotiloituminen. Espanjalaiset pitävät itsensä lämpiminä riitelemällä kännisten hollantilaisteinien kanssa. Puta madre! Korealainen tyttö on voinut pahoin koko päivän, ensimmäisestä laitteesta alkaen. Tyttö nukahtelee ja herää välillä valittamaan miten kylmä sillä on. Olen kotona aamukolmelta, seuraavana aamuna nilkat rusahtelevat. Veronsa seisoskelullakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti