keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Esseitä aiheesta mihin loppuu kyynärpää

"Maailma olisi paljon parempi paikka, jos puolet ihmisistä katoaisi"

Istumme Magalyn kanssa odottelemassa leffan alkua. Kesken jonkun meseräkytyksen kyllästyin ja pyysin hänet treffeille. Joskus on hyvä luopua nokkeluudestaan ja sanoa vaan se mitä haluaa. Vielä parempaa on saada myöntävä vastaus. Magaly kertoilee ihmisistä joita vihaa, heitä tuntuu olevan paljon. Kyselen ketkä ovat hänen top5 ihmiset, joiden hän soisi kuolevan. Tämä on vedenjakaja-kysymys, jolla selvitetään uskaltaako ehdokas ajatella. Magaly uskaltaa ja valitsee nauraen Jack Blackin, jonkun espanjalaisen, tietysti yhteisiä opettajiamme. Voi pyhä kemioiden kohtaus.

Green Hornet on ensimmäinen 3D-elokuvani. En tajua mistä viehätys syntyy, minusta tuntuu että sylissäni on kaksi riviä hollantilaista tekstitystä. Ja onhan amerikkalainen supersankari-elokuva lähtökohdiltaan täyttä potaskaa. Toivoisi että niiden tekijät uskaltaisivat hekin ajatella ja pitää vähän enemmän hauskaa aiheensa parissa.

Taidan olla vähän jäähyväispäissäni. Lupaan hommata Remin bändille keikan Suomeen, lupaan lentää parin vuoden sisään Hong Kongiin, koetan järkkäillä kakkos-treffejä Magalyn kanssa. Saattaa tehdä tiukkaa, erasmus-tyyliin kuuluu jättää kaikki, ei viime tinkaan, vaan helvetisti myöhään. Oma pöytäni on yhtä puhtaaksikirjoitettua markkinointisuunnitelmaa vailla putsplank. Odottelen enää sitä mitä Claudia ja Iris minulle aiheesta lähettävät. Heillä on lystikäs tapa kirjoittaa portugaliksi ja suodattaa siitä google translatorilla aivan järisyttävää vajakki-englantia.

Pitänee postata vielä pyöräilystä ja SC Cambuurista ennen blogin loppua. Hollantia jäljellä kolme yötä, neljä päivää, mihinkäs minä sen passin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti