NHL:n opiskelijalehti haluaa haastatella minua. Luistelen fillarilla koululle, lumisade on jäätynyt tienpintaan. Olen alkanut olla tasaisesti hieman myöhässä kaikesta, kääntämisen arvoinen trendi. Koulun mediateekin ovella minua odottaa Lieke, ehkä reilu parikymppinen hollantilaistyttö. Tämä homma sovittiin eilen puhelimessa, kesken kuvausten. Odotin joko pyöreäkasvoista Liekeä Comaprative Media-kurssilta tai jäätävän hyvännäköistä blondi-Liekeä hollantilaisten vaihtareiden ja Erasmus-tyyppien tapaamisesta. Toimittaja-Liekeä en tapaamisesta muista, mutta hän kuulemma muistaa minut. Ehkä siksi että on viettynyt oman vaihtovuotensa Helsingissä, suomi on sillee päällä.
32 vuotta ja vielä opiskelet!
Hyvä aloitus Liekeltä. Olen kuulemma nuoremman näköinen, että siis ota kohteliaisuutena joo kröhöm. Nyt en ainakaan ota pipoa takaraivolta. Haluan olla Tiksin B-boy, mutta en ole, se myönnettäköön. Lieke kysyy asumisestani ja sitten italoista. Kerron että viihdyn, mutta tiettyjä eroja on käsityksessä kodinhoidosta. Erikseen kehoitettuna mainitsen tiskaus-allergian ja roskienvienti-fobian. Kertoilen vähän mitän olen tehnyt, missä käynyt, miltä tuntuu Hollannissa.
Taas tulee se liikaa yrittämisen synti. Yritän kertoa miten Hollanti näyttäytyy kansalaisvaikuttamisen ja demokratian luvattuna maana, mutta onkin pienen kaupungin sisältä katsottuna paljon konservatiivisempi maa kuin oletin. Tai että vaikuttaa että te hollantilaiset olette vähän kyllästyneet tähän euroopan hipit-leimaanne, että kovempi linja olisi kivempi? Ja ne Sinterklaasin plankkinaama apurit, vittu oikeasti.
Miksi aina kuvittelen että sensuroimaton ajatuksen puhuminen/kirjoittaminen on jotenkin tärkeää tai minun missioni?
Kerron myös että hollantilaisopiskelijat suhtautuvat opettajien kritiikkiin aina
henkilökohtaisesti. Että jos ryhmä ei tee mitään kuukauteen paitsi toistelee samoja selityksiä ja jos se sanotaan ääneen, se on törkeän epäreilua vittuilua. Ihmettelen sitä hollantilaisten käsitystä että Hollanti on maailman kiistämätön napa, koska se on vaan niin vierasta ajattelua takarivin suomalaisille. Kehun tätä aikaa, sen avartavaa vaikutusta maailmankuvaani, hollantilaisia pyöräkaistoja. Haastattelun jälkeen sovimme Lieken kanssa että kohtaamme facebookissa. Lieke vaikuttaa jotenkin hengästyneeltä. Pyydän saada lehden kun se julkaistaan huhtikuusssa, Lieke sanoo että "mutta se on hollaniksi". On pakko tarjoilla vielä fakta että minua on haastatelutu myös ruotsiksi Ny Tid-lehteen, ostetun novellin kylkeen. Osaan kirjoittaa, rakastakaa minua.
Haastattelun päätteeksi puhumme Hollanin kannabis-turismista. Yritän saada selville, onko sen paheksuntaan muitakin kuin moraalisia syitä. Sanon lauseen " it takes more to get to paradise than legal weed". Lieke on otettu. Hollantilaiset tuntuvat todella kammoavan muiden maiden kuvaa Hollannista loputtomana huumeparatiisina. Heikko kansallinen itsetunto, anyone?
Joululoma on alkanut. Taidan vähän matkustella. BRB.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti