maanantai 27. joulukuuta 2010

Tulppaaniliigan joulu

Eihän se joulu ihan samanlainen täällä ole. Kaupunki ei hiljene mitenkään merkittävästi, jouluvaloa ja krääsää on vähemmän kuin Suomessa. Ehkä se Sinterklaas on näille kovempi juttu. Jäljelle jääneet Eramus-tyypit pitävät joulujuhlaa toisen perään. Saan lahjaksi pullotelineen, annan espanjalaiselle Glorialle dinosauruksen puisessa häkissä, vedin hänen nimensä pussista arvonnassa. Glorian poikaystävällä Josella syntymäpäivät 23.joulukuuta, hän saa laulun ja pullon shampanjaa. Jose kuvittelee voittaneensa Katalonian rallin ja roiskii pullonsa juhlayleisön päälle. Valintani pukeutua vaaleansiniseen kauluspaitaan osoittautuu vääräksi.

Eurooppalaiseen hauskanpitoon kuuluvat riparileirillä(ilmeisesti)pelattavat pelit.Pelikorttia imetään suuta vasten niin että suhisee ja sitten se pitää siirtää vieressä istuvan huulille. Yhtä onnekasta pyöritetään side silmillä ja sen jälkeen sen pitää jahdata sokkona muita. Jos sokko saan jonkun kiinni, sen pitää vielä tunnustella itselleen selväksi kenet sai kiinni. Yritän sillee pikkasen olla syrjemmällä, mutta eihän se nyt ihan onnistu. Minut saadaan kiinni ja tunnistetaan, jonka jälkeen vasta kerrotaan säännöt. Alberto sitoo kaulaliinan, pyörittää ja koettaa sitten päästä karkuun. Eihän se nyt ihan onnistu.

Alberto Valenciasta: Fuck you man! You cheat!
Otto Tiksistä: Its a fast game, Alberto...


Myöhemmin yöstä vetäydyn Kanaalstraatin opiskelijatalon keittiöön hieman rauhallisempien juhlijoiden kanssa. Alkaa ihan naurattaakin, erasmushetkiä parhaasta päästä. Viininmaistelua ja tarinointia, siitä minä pidän. Kyllä sitä kestääkin aina aamukuuteen.

Sama toistuu jouluaattona. Yritän ehdottaa että pidämme juhlat tyhjässä ja isohkossa, jopa uunilla varustetussa, runsaasti astioita sisältävässä asunnossani. Glorialla on juuri ihanan jouluinen pöytäliina, joten juhlat ovat hänen ja Josen kaukaisessa, pienessä kerhohuoneessa. Gloria ja Jose hehkuttavat miten paljon ruokaa, viiniä ja joulumieltä heidän luonaan tulee olemaan. Minä annan tässä periksi, kunhan nyt jossain on jotain.

Pari tuntia ennen juhlia facebookkiin tulee viesti. Juhlien sijainti on muuttunut Kanaalstraatille. Tekaisen jotkut pekoni-lihapullat ja polkaisen paikalle. Keittiön ovessa varoitetaan jättämästä ruokaa lojumaan pöydälle, rottien takia. Keittiön pöydän ääressä aterioidaan. Kukaan ei tarjoa hiljaiselle suomalaiselle lautasta tai haarukkaa, lihapullat viedään kyllä toiselle puolelle pöytää. Löydän välineet kyllä jostain kaapista, lomille lähteneet opiskelijat eivät ole onnistuneet kätkemään kaikkea. Tunnelma on ikäänkuin semi-jouluinen. Musiikki on Nirvanaa, Oasista ja Robbieta. Run DMC:n X-mas in Hollis soitetaan kun pyytää kolmesti. Gloria ja Jose eivät ole paikalla, ovat kuulemma purkaneet kihlauksensa ja lähteneet eri lennoilla kohti Madridia.

Sitten laiteaan joku julkkis lapulla otsaan ja kysellään "Kuka minä olen", vittu oikein eksistenssi-peli jouluna. No vitsit sikseen. Annan turkkilaiselle otsaan Lucky Luken. Omani on näyttelijä, amerikkalainen, Oscar-voittaja, puhuu pallolle...aika helpoksi se täällä tehdään joo. Turkkilainen tietää vihjeiden Lucky Luken, mutta vain turkkilaisella nimellään. Eli sillä ainoalla oikealla, hei. Liettualainen tyttö ei ole kuullutkaan Bambista. Jaksan seuraavaa peliä eli kortin suutelua aikansa. Vieressäni istuva Adi ei oikein välittäisi tuoda huuliaan lähelleni. Eikä sen niin väliäkään, mutta se tekee minusta pelin keskipisteen tai jonkun antimagneetin. Alan murista Adille aina kun hän imee korttia, täytyy sanoa se on ilmeisen häiritsevää hänen suoritukselleen. Lähden kotiin katsomaan Paavin kuulumiset.

Tänään Gloria ja Jose ovat palanneet yhteen ja Leeuwardeniin. He selittelevät riitaansa facebookissa ja kaikki symppaavat, emppaavat ja elävät mukana. Kommentoin että "love is rollercoaster...where is the food?"

Eikä siihen kukaan vastaa. Ovat perkeleet syöneet kaiken. Tämä se on jumalauta maailmakuva niin mikro-kuin makrotasolla. Kaikki energia menee riitelyyn, hävittäjien bensaan, yhden pettymyksen takomisessa toiseksi. Silti tälle kaikelle saa nauraa.

Porkkanalaatikkoa tekee mieli, siis teen. Paluulentoakin voisi alkaa etsiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti