Onko Otto koskaan iloinen, oli kaverin kihlattu kysynyt. Tämä kysymys heräsi hänen luettuaan kolumnejani UG-lehdestä. Kaveri oli vastannut ei koskaan. Jännä kysymys sinänsä, olen kyllä toisinaan iloinen, mutta tuskinpa kirjoitan siitä koskaan. Uskon siihen Palahniukin neuvoon kirjoittaa asioista jotka kauhistuttavat minua. En oikein näe miksi miksi ihmiset postaavat facebookissa olevansa onnellisia. Uskon että he ovat, mutta mikä pointti sen kertomisessa on. Hyvä on hyvää, tykätään, painetaan likeä, laitetaan hymiö perään. Minä haluan saada ihmiset nauramaan kauhulleen ja surulleen, koska se on minun tapani selviytyä ja uskon että voin levittää tuota selviytymistä. Useat ihmiset tuntuvat ajattelevan että olen pelkkä sadistinen kulli. Mut emmä hei oooo.
Stevie Ann oli aikasen hyvä. Aluksi se oli sellaista hollannin Irinaa mutta sitten lähti enemmän roots-linjalle, vähä kuin vanhaa zztoppia. Ja komea ääni Steviellä on, ei nyt mikään Macy Gray, mutta silti. Keikan paras hetki oli seuraava. Stevie tuli encoreen esittämään One Year of Love-biisin. Jostain syystä artisti päättikin istua lavan reunalle, eikä laulaa seisaaltaan mikkiin. Mitä seurasi? Sitzen, sitzen! Miltei koko yleisö istui lattialle kuuntelemaan hipihiljaa. Näin se yleisö otetaan.
Suze tosin ei istunut. Kävimme yllättävän hyvän keskustelun ennen keikkaa. Näistä romanttisista aiheista on muuten helpompi puhua englanniksi kuin suomeksi. Ei sillee takerru kurkkuun mikään you are special and I want to be with you. Kunhan sanoa losauttaa. Toisaalta on parempi pitää yksinkertaisena. Yrittäessäni sanoa että ongelman tekeminen ikäerosta on sama kuin minä sanoisin että Suus, muuten hyvä, mutta olet niin helkkarin lyhyt. Että on aika perseestä antaa joku syy mille toinen ei voi mitään ja joka on ollut tiedossa kaiken aikaa. "Mä olen hollantilaiseksi lyhyt, mutta en verrattuna italialaisiin". Miksi ihastun aina täysiin törppöihin,en tiedä, kai se on osa sitä isompaa kokonaisuutta. Mutta tämän tietyn ilman puhdistuksen ja anteeksi pyytelyn jälkeen iltamme oli parhaita tämän astisista, paljon koskettelua ja naurua tiedättekö. Vaikea uskoa että suhteemme oli tässä. Pidän teidät informoituina, jos tässä vielä jotain syntyy.
Voisin kertoa keilaamisesta ja koulusta, mutta jätetään seuraavaan postiin. Kaikki on aika hyvin nyt, paitsi että pitäisi hieman kirjoitella koulujuttuja. Mieluummin sitä toki haukkuisi maikkoja ja pähkisi rakkauelämäänsä, ihminen on sellainen. Paras kaveri lunasti itsensä ja luopui Damin keikasta. Oli tulossa suoraan tänne Leeuwardeniin, mutta Finskin ahneus pilaa senkin. Toinen paras kaveri tulee sassilla, jos tulee. tämä on herkkä systeemi, tämä maailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti