Intercultural Communication tentti oli kuten kurssi. Koko ajan sellainen tunne että voiko näin helppoa/tarpeentonta asiaa kysyä. Esittele kaksi kapistusta kotimaastasi ja niiden tarkoitus.
"Juu päivää maailma, meillä on vihtoja eli bunches of birch branches. Niillä sitten ruoskitaan toisia saunassa että veri kiertää ja elämä maistuu. Näin talvisin meillä on auton takakontissa pari säkkiä soraa estämässä tieltä lipsumista. Syyt ovat pääpiirteissään samat kuin vihtomisessa, heh."
Tietysti käytän melkein koko kaksi tuntia ennekuin pääsen kysymykseen jostain vitun toivotusta ja ei-toivotusta käytöksestä kahden eri kulttuurin kommunikoidessa. Esittele ainakin kolme teoriaa. tuherran jotain ajankäytöstä ja skandinaavisesta täsmällisyydestä ja vittu jostain values, beliefs, language, identifiable, percive context, sosiorelational, multicultural, ratiritirallaa. Kyllä tämä on ihan tärkeää asiaa, mutta miksi minun pitää jankuttaa näitä. Kurssilla ei tehty yhtään sammakkovetoa pinnan alle pääsemiseksi, miksi sitä pitäisi sitten yrittää kokeessa. Paremmin se menee kuin luulisi, luulen. Paremmin se menee kuin Sevdalla, joka myöhästyy kokeesta sen puoli tuntia. Hollannissa siitä saa suoran hylätyn. Täsmällisyys on upea homma. Sevda oli kurssin ehkä aktiivisin oppilas, sääli jos hommat kosahtaa tuollaiseen.
Kämpillä odottaa Short Stayn Catherine. Juu päivää! Tulin tekemään hygieniatarkastuksen! Siinä sitten katsellaan parveketta(olen tyhjentänyt tuhkiksen), keittiötä(olen heittänyt lattialla maanneet vanhat astiat roskiin, siis edellisten jättämät vanhat)ja sitten vessan lattiaa.
Catherine: Tämän voisi pyyhkiä ja lavuaarin pestä, mutta onneksi pönttö on sentään pesty...Onko sinulla mitään valitettavaa?
Otto: No tuossa eräänä päivänä olin odottanut vuoroani päästä tähän pytylle jo jonkin aikaa...ja lopulta pääsinkin. Kuulin oven läpi että Javier teki lähtöä Gabriellan saatellessa sitä ovelle. Ajattelin että odotan tässä nyt hetken, vaikka yleensä laitan hanan päälle luodakseni hivenen yksityisyyttä. Yleensä kun lähdetään se on heippa, moikka, hyvässä lykyssä nopea suukkoa ja ovi kiinni. Eikä mitään saatanan puolen tunnin lirkuttelua ja perään huutelua ja takaisin tulemista ja lisää suutelun moiskintaa. Siinä minä sitten pidättelin ja tuumiskelin miten toimia. Jos vähän raottaisin ovea ja huomauttaisin että "Lopettakaa nyt vittu soikoon se kuhertelu, eihän täällä kuule ihminen edes omaa paskantamistaan! Mutta toisaalta, enhän minä halunnut heitä häiritä...ja tämä aie säteili alati kasvavana tuskana. Jos toisaalta antaisi mennä kurista, saattaisi heidän hetkestään tulla aavistuksen kiusallinen. Joten siinähän olin kuin impotentti ilotalossa, piinattuna ja hämilläni. En nyt tiedä onko tämä varsinainen valitus, mutta tuli nyt tästä pöntöstä mieleen.
Läpäisemme hygieniakokeen, hurraa. Pesukonetta pitäisi kuulemma käyttää tyhjänä yms. Ihmettelen miksi meiltä vaaditaan puhtautta pyttyyn, vaikka koko kämppä oli elokuussa kuin sikala pommin jäljiltä.
Catherine: Joo katsos, palkkasimme siivousfirman...mutta huomasimme että ne palkkaavat 16-vuotiaita jätkiä kadulta, sellaisia jotka ovat "on their way to jail"...ne ei sitten tainneetkaan siivota täällä. Mutta asiaan tulee parannus tammikuun aikana. Teen silloin uudet hygieniakokeet."
Tammikuun aikana tilanne paranee siinäkin suhteessa, että muutan täältä takaisin Vantaalle. Jo siis muutan, saa nähdä miten tentti menee läpi. Jos feilaan, saan jäädä pidemmäksi aikaa. Outo ajatus, mutta vitut. Pidän kaikesta oudosta, luovuuteni on deathmetallia, ensi kurssissa aloitan savenvalannan, ihan koulussakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti