Lomaviikko kuluu kuten muutkin viikot. Kokeeseen pitäisi lukea, kässäriä kirjoittaa, oliko mulla joku raportti vielä tekemättä häh? Eilen kokeilin tavata ihmisiä aivan suunnitelmallisesti. Olen kahden vaiheilla järjestää illanistujaiset täällä, mutta jotenkin päivä valuu ohi. En jaksa alkaa ruuanlaittoon tai muuhun hääräämiseen. Kunhan facebook-chattaillaan että mitäköhän pitäisi muiden vaihtareiden kanssa. Lopulta päädymme Paddysiin katsomaan fudista. No emmekäs päädykään, koska paikassa on Halloween-ilta eikä siellä mahdu istumaan eikä ottelusta kuule mitään. Pyöräilemme Big Beniin, jossa sentään mahtuu istumaan. Big Benissäkin on Halloween-ilta, se merkitsee noidanhattuja ja Scatmania, ottelusta ei kuule mitään.
Tauolla tilanne on Barcelona 2 - Sevilla 0, on spekuloinninn aika. Javier kysyy minulta ja Ethanilta mitä luulemme hollantilaisten kommentaattoreiden sanovan. Ethan luulee heidän puhuvan siitä miten hyvä Barca on ja ehkä Sevillan puolustajan saamasta punaisesta kortista. Minä sanon kommentaattoreiden valittavan sitä miten suru ja alkoholi syövyttävät kauneuden heidän seksittömästä elämästään. Miten he halusivat nuorina tulla kuvataiteilijoiksi, löytää sielunveljiä, ehkä tavata mukava tyttö....ja nyt he jupisevat studioon teljettyinä miljonäärien kantapääkikoista. Miten helvetissä näin pääsi käymään!? Äiti, paleltaa!
Errm..What?
Se on upea tunne kun kannkunen muuttuu uudeksi hutikaksi. Se on vapautta se. Vapautusta harmaasta ja kylmästä järjestä, vapautusta tarpeesta tulla ymmärretyksi, vapautta kolmannesta tarkennuksesta. Krapulapöpinäni on kuitenkin vähän turhan luovaa deathmetallia Javierille. Vaihdan kysyjän rooliin, kyselen Barcasta, hänen kaupunkinsa joukkueesta. Javier sanoo olevansa Perse. Barcan fanit kutsuvat itseään perseiksi. Jotenkin se liittyy viime vuosisadan alkuun, hieman harvempiin stadionrakenteisiin ja siihen miltä homma ulkopuolelta näytti. Sanon että Vantaalla seurat menevät konkkaan ennekuin fanit ehtivät antaa itselleen lempinimiä. Ja parhaissa matseissa käy se kolme-neljätuhatta siinä missä Barcan stadion vetää 85tuhatta. Mutta minäpä tiedän kuka suomalainen on pelannut Barcelonassa ja Javi ei. Hahaa, maakortti on valteista valtein. En koeta kertoa että Jari Litmanen sai patsaan ja putosi divariin samana syksynä, ei se vaan onnistuisi. Se on vähän kuin syöttäisi kotiläksynsä koiralleen. Teon järjettömyyden aiheuttama huvittuneisuus vaihtuu suonta iskevään turhautumiseen aivan liian nopeasti.
Ainoa toivottua hilpeyttä aiheuttava juttuni on kertoa miten minä ja Ethan puhuimme jalkapallosta ja miten ymmärsimme toisiamme vaikka toiselle Villareal lausutaan "illahaal". Jos R-kirjainta ei edes kuule, se on varmaan hankala lausua. Totta kai minun pitää saada Ethan lausumaan "Perkele!" yms. Samaa L:än tikahtumista se on. Mutta eipä lähde minultakaan tämä hollannin G-kirjain. Hroo? Hryr?
Kotona koetan keksiä jotain sopivaa sutkautusta erääseen uutiseen. Haluan oikein hauskan statuksen ja paljon suopeita liketyksiä. Kirjoitan "Tämähän on SKANDAALI!" ja "Voimia omaisille:´("...mutta jätän postaamatta. Hihitän vaan itsekseni, pimeässä, sotkuisessa huoneessa. Inhimillinen tragedia se on tässäkin keskiössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti